Miten jäteveden suolapitoisuutta mitataan?

Jäteveden suolapitoisuuden mittaaminen on meille kaikille tärkeä asia. Veden suolapitoisuuden mittaamiseen käytetty pääyksikkö on EC/w, joka kuvaa veden johtavuutta. Veden johtavuuden määrittäminen voi kertoa, kuinka paljon suolaa vedessä on kulloinkin.

TDS (ilmaistuna mg/l tai ppm) viittaa itse asiassa läsnä olevien ionien määrään, ei johtavuuteen. Kuten aiemmin mainittiin, johtavuutta käytetään kuitenkin usein läsnä olevien ionien määrän mittaamiseen.

TDS-mittarit mittaavat johtavuutta ja muuntavat tämän arvon lukemaksi mg/l tai ppm. Johtavuus on myös epäsuora menetelmä suolapitoisuuden mittaamiseen. Suolapitoisuutta mitattaessa yksiköt ilmaistaan ​​yleensä ppt:nä. Joissakin johtavuusmittareissa on valmiiksi määritetty suolapitoisuuden mittaustoiminto haluttaessa.

Vaikka sitä voi olla vaikea ymmärtää, suolavettä pidetään hyvänä sähkönjohtimena. Tämä tarkoittaa, että kun yrität ylläpitää oikeaa kemiallista koostumusta ulkoympäristössä, EC/w-lukemiesi tulisi olla korkeita. Kun nämä lukemat laskevat liian alas, voi olla aika käsitellä vesi.

Seuraava artikkeli tarkastelee tarkemmin suolapitoisuutta ja sen oikeaa mittaamista.

Mikä on veden suolapitoisuus?

Suolapitoisuus tarkoittaa vedessä asianmukaisesti liuenneen suolan määrää. Veden suolapitoisuuden mittaamiseen käytetty ensisijainen yksikkö on EC/w, joka tarkoittaa veden sähkönjohtavuutta. Veden suolapitoisuuden mittaaminen sähkönjohtavuusanturilla antaa kuitenkin toisen mittayksikön mS/cm, joka on millisiemensien määrä senttimetriä vettä kohden.

Yksi millimetri Siemens senttimetriä kohden vastaa 1 000 mikrosiemensiä senttimetriä kohden, ja yksikkö on S/cm. Tämän mittauksen jälkeen yksi tuhannesosa mikrosiemensistä vastaa 1 000 EC:tä, veden sähkönjohtavuutta. Mitta 1000 EC vastaa myös 640 ppm:ää, jota käytetään uima-altaan veden suolapitoisuuden määrittämiseen. Suolavesialtaan suolapitoisuuslukeman tulisi olla 3 000 PPM, mikä tarkoittaa, että millisiemensiä senttimetriä kohden tulisi olla 4,6 mS/cm.

Miten suolapitoisuus muodostuu?

Suolapitoisuuden käsittely voidaan tehdä kolmella menetelmällä, mukaan lukien ensisijainen suolapitoisuus, toissijainen suolapitoisuus ja tertiäärinen suolapitoisuus.

Ensisijainen suolapitoisuus on yleisin menetelmä, joka tapahtuu luonnollisten prosessien kautta, kuten suolan muodostumisen kautta pitkän ajanjakson aikana tapahtuvien sateiden seurauksena. Sateen aikana osa veden suolasta haihtuu vesipatsaasta tai maaperästä. Osa suoloista voi myös kulkeutua suoraan pohjaveteen tai maaperään. Pieni määrä vettä virtaa myös jokiin ja puroihin ja lopulta valtameriin ja järviin.

Toissijaisen suolapitoisuuden osalta tällaista suolapitoisuutta esiintyy, kun pohjavesi nousee, yleensä kasvillisuuden poistumisen seurauksena tietyltä alueelta.

Suolapitoisuus voi nousta myös tertiäärisen suolapitoisuuden kautta, jota tapahtuu, kun vettä käytetään puutarhanhoitoon ja viljelyyn useiden syklien ajan. Joka kerta, kun viljelykasvia kastellaan, pieni määrä vettä haihtuu, mikä tarkoittaa suolapitoisuuden nousua. Jos vettä käytetään uudelleen säännöllisesti, viljelykasvin suolapitoisuus voi olla erittäin korkea.

Varotoimet laitteen käytössäjohtavuusmittari

1. Puhdasta vettä tai ultrapuhdasta vettä mitattaessa on suositeltavaa käyttää suljettua uraa virtausmittauksen suorittamiseksi suljetussa tilassa mittausarvon ajautumisen välttämiseksi. Jos näytteenottoon ja mittaukseen käytetään dekantterilasia, esiintyy suuria virheitä.

2. Koska lämpötilakompensaatiossa käytetään kiinteää 2 %:n lämpötilakerrointa, erittäin puhtaan ja erittäin puhtaan veden mittaus tulisi suorittaa mahdollisimman paljon ilman lämpötilakompensaatiota ja taulukko tulisi tarkistaa mittauksen jälkeen.

3. Elektroditulpan istukka on ehdottomasti suojattava kosteudelta, ja mittari on sijoitettava kuivaan ympäristöön, jotta vältetään vesipisaroiden tai kosteuden aiheuttamat vuodot tai mittausvirheet.

4. Mittauselektrodi on tarkkuusosa, jota ei voida purkaa, elektrodin muotoa ja kokoa ei voida muuttaa, eikä sitä voida puhdistaa vahvalla hapolla tai emäksellä, jotta elektrodivakio ei muutu eikä laitteen mittauksen tarkkuus heikkene.

5. Mittaustarkkuuden varmistamiseksi elektrodi on huuhdeltava kahdesti tislatulla vedellä (tai deionisoidulla vedellä) alle 0,5 uS/cm ennen käyttöä (platinamusta elektrodi on liotettava tislatussa vedessä ennen käyttöä sen jälkeen, kun se on ollut kuivana tietyn ajan). Huuhtele sitten testatulla näytevedellä kolme kertaa ennen mittausta.